Laji: Datislukiolainen Kutsumanimi: Nettimaailmassa Kineko Elinalue: Pikkukaupunki, Animeconit, netillisten tietokoneiden ympäristö Syntynyt: 31.1.1992, päivällä vähän yli yhden Lajitoverit: Äiti, isä, pikkuveli Juho, pikkusisko Bubble ja kissa Rena
Tuntomerkit:
- Lyhyt, punertava tukka
- Vihertävät silmät
- 156cm pitkä
- Pukeutuu tympeästi
- Normaalipainoinen
- Dataamisesta syntyneet silmäpussit
- Meikkaa kevyesti (piiloittaen silmäpussit)
- Melko kalpea iho
- Ei pisamia eikä muuta ylimääräistä naamassa
- Joskus silmälasit (näkö molemmissa silmissä -1)
Vaikka olenkin todella laiska ihminen, jos aloitan tekemään jotain niin teen sen
periaatteella "Jos tehdään, niin tehdään kunnolla". Tämä pätee niin layoutin vaihtoon,
kokeisiin lukemiseen sekä puhelimessa puhumiseen. Laiskuus on osa minua ja teen vain
silloin, kun koen siitä olevan itselleni hyötyä. Minua on vaikea komennella tekemään
kaikkea ja vihaan pompottelijoita.
Olen äärimmäisen jääräpäinen ja jos aloitan riidan, riidan sopija on todella harvoin minä.
Tämä on harmittava puoli minussa, sillä olen todella hyvä etsimään vikaa muista enkä siksi
voi antaa anteeksi. Minulla on myös paha tapa käsittää koko tilanne väärin. Toinen tilanne
on taas se, että syytän itseäni niin pahasti kaikesta, enkä kehtaa pyytää anteeksi.
Yleensä riidat kanssani eivät koskaan pääty sanaan "anteeksi", ne vain unohdetaan, sillä
en jaksa riidellä pitkään.
Tuuli on todella mukava asia. Vaikka ulkona pyryttäisi lunta mutta tuulisi samalla kovasti,
menisin ulos. Sama pätee muihinkin myrskyihin. Monet pitävät minua tästäkin syystä outona.
Toinen syy olkoon se, että pidän enemmän yöllisestä elämästä sen rauhallisuuden vuoksi ja
saatan kyllästyttyäni sisälläkököttämiseen lampsia 25 asteen pakkaseen kolmen aikaan
talviyöstä katselemaan pimeyttä, rauhallisuutta ja yksinäisyyttä. En toisin pidä ollenkaan
kylmästä, paitsi syksyisin se on ihan kivaa.
En osaa aloittaa uusia ystävyyssuhteita, sillä aluksi olen todella ujo. Sitä on nykyisten
ystävieni vaikea uskoa, kuinka ujo aluksi olin ja millaiseksi myöhemmin heidän seurassaan
muutuin. Olen aina todella iloinen, kun joku edes viitsii tervehtiä minua, mutta olen
niin typerä, etten muista moikata takaisin. Ystävieni kanssa olen paljolti äänessä ja
puhun omasta mielestäni liikaa asioita, jotka eivät muita välttämättä kiinnosta. Kuuntelen
myös mielelläni ystäviäni. Minulle on todella tärkeää, että minua jaksetaan kuunnella.
Olen omalla tavallani turhankin täsmällinen. Minulla on pakkomielle sulkea ovet perässäni ja
sammuttaa valot huoneista, joissa kukaan ei ole. Pidän myös järjestyksestä ja siitä, että
kaikki on juuri oikein eikä melkein. Laiskuuteni vuoksi minua toisin saa pakottaa siivoamaan,
sillä minusta harva asia on niin tympeää, kuin siivoaminen.
Minulla on oma ihanneminäni, millaiseksi tahtoisin tulla ja astelen sitä lähemmäs pikkuhiljaa.
Ihanneminällä on kuitenkin joitakin ihan typeriä ominaisuuksia, joita on vaikea saada. Olen
suhteellisen tyytyväinen itseeni, vaikka harvoin ajattelen asiaa niin, etsin vain virheitä
itsestäni. Oikeasti en haluaisi olla kukaan muu.
